Parina viime päivänä oon tosissani miettinyt ja yrittänyt “ratkaista” oman arkuuteni ihmisten kanssa. Googlailin keskusteluja sosiaalisuudesta ja introverteistä, kunnes saavuin erääseen blogiin (http://introvertti.wordpress.com/).
Heti ensimmäisen viestin jälkeen pystyin jotenkin samaistumaan kirjoittajaan. Tilanteeni oli / on hyvin pitkälti samanlainen, jota hän kuvaili ;
“Ihminen joka on sisäänpäin suuntautunut, ujo, hiljainen ja arka - seurustelen sellaisen ihmisen kanssa, joka on käytännössä minun vastakohta…”
Ihailen kumppanini ulospäinsuuntautuneisuutta ja kuinka huolettomasti ja empimättä hän puhuu aiheesta kun aiheesta. Joskus hiljaa sisälläni kiroan, että miksen itse osaa tehdä samoin. Monesti herää kyllä ajatus sanoa jotain, mutta heti perään herää kysymys ; “Miltähän se kuulostaa toisten korviin?”... ja useimmiten jää sanomatta.
Joskus pidän näitä small-talk ihmisiä pinnallisena väkenä ja puolustelen “ujouttani” siten -> olen syvällisempi. Mutta silti sisimmässä on halu osata olla samanalainen höpöttäjä. Ärsyttää miettiä sitä mitä ihmiset ajattelee, kun en puhu mitään. Joskus kahdestaan ollessa kumppanini kanssa, kun sanat eivät tule ulos, mietin kuinkahan kauan tuo, joka näyttää nauttivan niin paljon ihmisten kanssa puhumisesta, jaksaa katsella tälläistä… En haluaisi sanoa, mutta tuntuu, että käyttäytymiseni leimaa minut tylsäksi.
No, kirjoitin vastauksen yhteen tuon linkkaamani blogin posteista, jonka jälkeen vasta huomasin että viimeisin viesti oli päivätty vuodelle 2006. Ujoja, arkoja, introverttejä jne ihmisiä keskustelupalstoilla tehtyjen tunnustusten mukaan on kuitenkin melko paljon.
Kirjoitan ja yritän pukea sanoiksi tätä, välillä ahdistavaa ominaisuutta siksi, että siitä olisi jotain vertaistuellista hyötyä. "On meitä muitakin" , ja toivon, että ihmiset myös vastailisi ja kertoisivat miten itse kokevat asioita. Haluan kuulla.
- Joakim
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti